FFHOLM | KITARAT | SÄHKÖBASSO | KANTELEET | JOUHIKOT
TYÖKALUT | PIIRUSTUKSET | KITARAKAAPPI | KOKEILUJA


EXPLORER 2012

Rakennuspäiväkirja


  • Suunnittelu
  • Hankinnat
  • Rungon kokoaminen
  • Karkea muotoilu
  • Reunalistat
  • Jyrsinnät
  • Tallan asennus
  • Kaulan kokoaminen
  • Lavan muotoilu
  • Otelautamerkit
  • Otelauta
  • Kaulaliitos
  • Otelautanauhat
  • Kaulan muotoilu
  • Viimeistelytöitä
  • Pintakäsittely
  • Kitaralaukku





  • RUNGON KOKOAMINEN 11.1.2014
    Kitaraprojekti alkoi ensitöikseen suunnitelmakuvien tulostamisella mittavassa 1:1 sekä työkalujen rakentamisella. Kuvassa 1. esitetyn jyrsinpöydän tarkoitus on korvata oikotasohöylän käyttö kokonaan. Harvalla harrastelijarakentelijalla nimittäin on riittävän leveitä höyliä, että niistä saisi ajettua läpi kokonaisen kitaranrungon. Jyrsinpöydän avulla voi oikaista kappaleita ja ohentaa niitä määräpaksuuteensa. Pöydän rakenteesta on esitetty lisätietoja Työkalut-sivulla.


    KUVA 1: Rungon tasoittamiseen käytettävä jyrsinpöytä

    Rungon rakentaminen alkoi leikkaamalla pistosahalla kansipuu bubingalankusta. Leikattu kappale halkaistiin kahtia kotitekoisen ohjurin ja käsisirkkelin avulla, mikä silti jätti töitä lihaksille ja käsisahalle. Luonnollisesti halkaistut kappaleet olivat varsin röpelöisiä, minkä takia jyrsinpöytää tarvittiin heti alkuunsa.


    KUVA 2: Bubingakansipuut vielä liimaamatta

    Siistityt kappaleet aseteltiin toisiaan vasten, mutta niiden väliin jäävä liimasauma oli edelleen karhea ja epätasainen. Koska luotto oman oikohöylän peltiohjuriin ja kykyyn ajaa mitään suoraksi ei riittänyt, päädyin suoristamaan liimasaumat jyrsimellä ja pitkällä metalliohjurilla. Jyrsimestä on tullut minulle varsinainen monitoimityökalu, joka pelastaa kaikessa. Kansipuiden liimasaumasta saatiin näin suora ja puut menivät liimaukseen. Soitinliimana koko projektissa käytin Titebond Originalia, joka kovettuu kunnolla eikä ryömi rasituksen alaisena.

    Kuvassa 2. kansipuut on leikattu raakalankusta mahdollisimman puuta säästävästi, jolloin ne eivät yhdessä muodosta kaunista suorakulmiota, kuten usein internetin rakennusblogeissa näkee. Puihin on sahattu raa'asti portaita ja kulmia, jotka helpottavat puristimien asettelua liimattaessa. Runkopuiden liimauksen hoidan kolmella Bilteman kiskopuristimella, joiden paikat on kuvassa pääteltävissä.

    Liimauksen jälkeen koko kansi vielä oikaistiin ja tasoitettiin jyrsinpöydässä.


    KUVA 3: Saarnipohja, kevenneontelot sekä elektroniikan varaukset

    Kolmesta rinnakkaisesta kappaleesta koottu saarnipohja kävi lävitse samat työvaiheet kuin bubingakansikin. Lisäksi siihen jyrsittiin kevenneonkaloita sekä varaukset mikrofonien ja säätimien kytkennöille. Alarungon ontelot on jyrsitty pyöreällä uraterällä ja säädettävällä harppivarrella.


    KUVA 4: Kannen ja pohjan yhteensovittamista

    Runkopuiden keskilinjat aseteltiin tarkasti kohdikkain, jonka jälkeen kappaleet puristettiin yhteen. Puihin porattiin useita halkaisijaltaan 2mm reikiä, joihin asetettiin liimausta varten ohjuri- ja ankkurointinaulat.


    KUVA 5: Titebond levitettynä pohjaan

    Liimaus suoritettiin levittämällä titebondia saarnipohjan päälle tasaiseksi kerrokseki. Apuna käytin vanhasta etukortista leikattua sahalaitaista lastaa. Onteloiden ympärille varoin levittämästä niin paksulti liimaa, ettei se puristettaessa valu varauksiin.


    KUVA 6: Jokainen toimiva puristin käytössä


    KUVA 1.


    KUVA 2.


    KUVA 3.


    KUVA 4.


    KUVA 5.


    KUVA 6.






    RUNGON KARKEA MUOTOILU 11.1.2014
    Liiman kuivuttua piirsin kappaleen päälle karkean muodon ja nypin ohjurinaulat pois. Tämän jälkeen ajoin ylimääräisen puun karkeasti vannesahalla irti.
    KUVA 7: Rungon ääriviivojen hahmottelua

    Kuvassa 7. näkyy bubingakansi jääneen hieman liian pieneksi rungon yläpäästä, mutta kyseinen kohta sijoittuu kaulataskun alueelle ja näin jyrsiytyy joka tapauksessa pois.


    KUVA 8: Rungon jyrsinsabluuna ja raakasahattu runko

    Rungon muotoilussa on kaksi vaihtoehtoa: sahata paksu runko mahdollisimman tarkasti muotoon ja viimeistellä reunat hiomalla tai sitten valmistaa rungon muotoinen jyrsinsabluuna ja jyrsiä sen avulla rungon tarkka muoto. Yhdellä sabluunalla on myös mahdollista valmistaa monta identtistä soitinta. Valitsin näistä jälkimmäisen vaihtoehdon, koska minulla ei ole kunnollista tasonauhahiomakonetta tai tarkkaa vannesahaa ja kaikki hionta on hidasta käsityötä. Muutenkin koveran taitteet on hankala työstää siististi muuten kuin jyrsimällä.

    Sabluuna leikattiin tarkasti 10mm paksuisesta koivuvanerista ja viimeisteltiin hiomalla. Mallineen voi kiinnittää runkoon esimerkiksi mikrofonionkaloiden kohdille sijoitetuilla ruuveilla.


    KUVA 9: Kansi on jyrsitty sabluunan avulla muotoonsa

    Jyrsinnässä käytetään yläpäästä laakeroitua pitkää kopioterää, jonka laakeri tukeutuu sabluunan reunaan. Tälläinen täytyy kuitenkin yleensä hankkia erikoisliikkeestä, joten itse käytin tavallista halkaisijlataan 8mm olevaa tasapaksua terää. Riskinä tässä on, että laakeroimaton terä kuluttaa sabluunaa ja aiheuttaa näin epätasaista jälkeä. Muutenkin pieni terä tuottaa huonompaa jälkeä kuin halkaisijaltaan suuret terät. Laakeroimattoman terän käyttö vaatii totuttelua, mutta työ onnistuu silläkin. Etenkin sabluunaa vasten jyrsimistä pitää välttää loppuun asti ja vetää vasta viimeinen muotojyrsintä yhdellä tasaisella vedolla. Jyrsittäessä edetään aina puun syihin nähden myötäkarvaan ohuissa kerroksissa, sillä jyrsimellä on helposti taipumus repiä puuta.

    Kun rungon kansi on saatu jyrsittyä muotoonsa eikä terässä riitä enää syvyysulottuvuus, käännetään soitin ympäri ja jyrsimeen vaihdetaan alapäästä laakeroitu kopioterä. Tällaiset terät ovat yleisiä ja suhteellisen edullisia, joten siinä ei kannata pihistellä. Laakeri tukeutuu jo jyrsittyyn muotoon kopioiden sen rungon toisellekin puolelle.


    KUVA 10: Runko jyrsitty kokonaan muotoonsa

    Jyrsinnän jälkeen jää yleensä aina vähän hiottavaa riippuen käytettyjen terien laadusta. Jos soitin jää tasapaksuksi voidaan reunat viimeistellä jo tässä vaiheessa. Nauhahiomakoneella homma sujuisi käden käänteessä. Itse olen valmistamassa ylä ja alapuolelta pyöristettyä runkoa, joten hioen reunat vasta viisteiden teon jälkeen. Näin säästyy paljon aikaa, kun käsin hiottava pinta-ala vähenee merkittävästi.


    KUVA 7.


    KUVA 8.


    KUVA 9.


    KUVA 10.





    PÄIVITYKSET (FIN)
    Kaksoiskielinen sähkökannel 7/1/18
    Rakennusinsinöörien salatieteet päivitetty 7/1/18
    Kitaraprojektin kerronta lisätty 14/2/17
    UPDATES (EN)
    Aurora Borealis in a vodka bottle 9/11/14
    Chili-terror: Pain in the arse 17/8/14


    Fager-Fagerholm Prod since 2011