FFHOLM | KITARAT | SÄHKÖBASSO | KANTELEET | JOUHIKOT
TYÖKALUT | PIIRUSTUKSET | KITARAKAAPPI | KOKEILUJA


JOUHIKOT

2006-2008


Jouhikko I
Jouhikko II
Jouset



Jouhikko on kanteleen ohella toinen täkäläinen perinnesoitin, jonka englanninkielinen yleisnimi 'bowed lyre' kuvastaa sitä osuvammin. Kyseessä on jousisoitin, jonka muodostaa omintakeinen runko ja 2-4 eripaksuista jouhikieltä. Kielet johdetaan korkean kielisillan yli lavassa oleviin viritystappeihin. Soittimen kädensijasta voidaan vaihdella säveliä vaihtelemalla ensimmäisen kielen soivaa pituutta sormien ulkosyrjillä muiden kielten säestäessä. Ääni on erikoinen ja sahaava eikä osaavia soittajia ole yleisesti esillä. Jouhikkoa on viime vuosina kuultu paljon suomalaisella kansanperinteellä ratsastavien yhtyeiden toimesta.






JOUHIKKO I

2006


Tämä jouhikko on itseasiassa ensimmäinen rakentamani soitin. Se on valmistettu tallaa lukuunottamatta kokonaan koivusta ja pintakäsitelty kirsikkasävytteisellä puuvahalla. Koristeellisuuden taustalla ovat puussa olleet repeämät, joita ei voinut kaivaa siististi pois, vaan niiden kohdalle veistettiin erilaisia koristekuvioita.


Jouhikko yläpuolelta
KUVA 1: Jouhikko yläpuolelta
Jouhikko
KUVA 2: Viistokuva


Jouhikko takaa
KUVA 3: Pohja
Jouhikko
KUVA 4: Pohja viistosta


Kaikukoppa on koverrettu poraamalla ensin mahdollisimman paljon ylimääräistä puuta pois, minkä jälkeen se on viimeistelty taltalla ja veitsellä. Työ eteni enimmäkseen ilman sähkökoneita, sillä niitä ei tuohon aikaan ollut käytössäni niin laajalla valikoimalla. Nykyisin hyödyntäisin muotoilussa ja kovertamisessa jyrsintä, joka on ehdottomasti monipuolisin työkoneeni.


Lapa, kielet ja viritystapit
KUVA 5: Lapa, kielet ja viritystapit
Lavan takaosa ja kädensija
KUVA 6: Lavan takaosa ja kädensija


Jouhikielten virityksenä käytin muistaakseni virettä A4-D4-G4 kädensijasta lähtien. Koska kaikki kielet ovat yhtäpitkiä, on niistä punottava eri paksuiset. Kyseisessä virityksessä kielien paksuudet ovat karkeasti 20, 40 ja 30 jouhta. Kielet punotaan yksinkertaisesti kiertämällä ne tiukalle kierteelle ja asettamalla päätysolmu viritystappiin. Erona jouhi- ja teräskielien välillä on niiden kiinnitystapa viritystappiin. Jouhikieli asetetaan tappiin sahattuun uraan, kun teräskielelle porataan n. 1mm reikä.


Ponsi ja talla
KUVA 7: Ponsi ja talla


Soittimen talla koostuu narulla ponnessa kiinni olevasta tallapalasta ja kannen päällä seisovasta kielisillasta.

Rakenteellisesti koivulevystä sahattu kansi voisi olla ohuempi ja sisältää tallankohdalla ylimääräisen tukiriman. Ohuemmalla kannella voisi saada lisäpotkua äänenvoimakkuuteen. Ulkonäölliseti tallapala olisi voinut olla sirompi ja noudatella samoja koristetyylejä kuin lavassa ja ponnessa. Muuten en tiedä soittimessa olevan parannettavia kohtia. En ole koskaan oikein päässyt perinteisen jouhikkon soittoon mukaan, koska jousen käyttö vaatii oman tekniikkansa.






JOUHIKKO II

2008


Jouhikon soiton huonon edistymisen takia päätin lähteä viemään perinnesoitinta hieman tutumpaan suuntaa lisäämällä siihe 'otelaudan'. Ideana oli vaihteeksi koittaa soittamista painelemalla nauhoja kädensijassa olevia otepuita vasten. Tämän lisäksi kasvatin kuusikannen pinta-alaa ja ohensin sitä.

Runkopuuna kokeilin pehmeää lehmusta, joka on suosittua soitinrakentajien ja kuvanveistäjien piireissä. Veistäminen oli erittäin helppoa ja lommot pystyi turvottamaan ennalleen.



Jouhikko
KUVA 8: Soitin yläpuolelta

Jouhikko
KUVA 9: Viistokuva
Jouhikko
KUVA 10: Pohja


Jouhikko
KUVA 11: Pohja viistosta
Jouhikko
KUVA 12: Sivukuva


Kielet on punottu vahvasta siimasta, joka vastaa aika hyvin jouhen ominaisuuksia. Otepuut ovat vuorotellen mahonkia ja vaahteraa. Ne on kiinnitetty ruuveilla kädensijaan, jolloin niitä voi säätää kääntämällä. Palojen väliset etäisyydet on mitoitettu kitaran otelaudan rakentamiseen käytettävällä menetelmällä. Ensimmäinen kieli soi vapaana vireessä A4.


Jouhikko
KUVA 13: Kädensija, lapa ja kielet
Jouhikko
KUVA 14: talla


Tallapuu on kehittynyt sirommaksi ja kiinnitys on nyt narulla ponsitapin ympäri, sillä onton kannen läpi ei ollut mahdollista tallaa kiinnittää. Narun ja kannen reunan väliin on asetettu välikkeeksi nahkanpala.


Jouhikko
KUVA 15: Viritystapit


Vaahterasta veistettyjä viritystappeja ei voinut asentaa suoraan pehmeään leppään, vaan lapaan on upotettu vahvikkeeksi vaahterakiekot.

Valmiin jouhikon käyttö on selkeästi helpompaan kuin perinteisen soittimen. Säveliä ei tarvitse enää hakea sormilla ja sointi on kirkkaampaa. Jousen käyttö on sen sijaan yhtä hankalaa kuin aina ennenkin. Rungon pyöreä muoto vaikeuttaa sylissä pitämistä, ja soitin lipsuu helposti. Ei tästäkään mitään suurta innostusta syntynyt, mutta kokeilu oli positiivinen.






JOUSET


Jouset valmistetaan pitkästä puusta ja hevosen jouhista, joita tarvitaan n. 70 kappaletta. Soitto on sitä helpompaa, mitä tiukemmalle jouhet saa kiristettyä. Vanhoja jousia ei välttämättä kiristetty ollenkaan, vaan kireyttä säädeltiin kädellä soiton aikana.


Jouhikon jousi
KUVA 16: Jousia
Jouhikon jousi
KUVA 17: Jouhien kiinnitys


Kuvassa 16 ylimmässä jousessa jouhet pujotetaan kädensijassa olevan reiän läpi. Jousen toisessa päässä nippu vedetään nokassa olevan uraan. Jouhinipun molempiin päihin sidotaan solmut, jotka ankkuroivat jouhet paikoilleen. Jousi kiristetään työntämällä erillinen kiristys- ja ohjurikappale kädensijan lähellä sijaitsevaan hakaan.

Keskimmäinen jousi on paranneltu malli, jonka nokassa kielet ankkuroidaan ruuvikiinnitteisen läpän alle. Kädensijan luona jouhinippu pujotetaan urassa olevan ruuvin ympäri.





PÄIVITYKSET (FIN)
Rakennusinsinöörien salatieteet päivitetty 19/8/17
Kitaraprojektin kerronta lisätty 14/2/17
Soitinpiirustuksia lisätty 19/1/17
UPDATES (EN)
Aurora Borealis in a vodka bottle 9/11/14
Chili-terror: Pain in the arse 17/8/14


Fager-Fagerholm Prod since 2011