FFHOLM | KITARAT | SÄHKÖBASSO | KANTELEET | JOUHIKOT
TYÖKALUT | PIIRUSTUKSET | KITARAKAAPPI | KOKEILUJA


SÄHKÖKANNEL #4

Tuplakielinen peto erämaasta (2017)




Vuosina 2009-2017 mieleeni palasi jatkuvasti ajatus kaksoiskielisestä kanteleesta. Miltä sellainen mahtaisi kuulostaa? Onko sellaisen toteuttaminen edes mahdollista? Onhan niitä 12-kielisiä kitaroitakin maailma väärällään, mutta kuinka sen voisi toteuttaa kanteleessa kunnioittaen kuitenkin samalla soittimen perusolemusta ja soittotekniikkaa. Keväällä 2017 sain lopulliset suunnitelmat soittimesta kasaan ja seuraavan kesän aikana työn oli määrä valmistua.

Rakennusvaiheeseen liittyi useita pulmia johtuen lähinnä siitä, ettei tällaista oltu tehty aiemmin. Mm. kielistä syntyvä n. 270 kg voima taivuttaa soitinta todella paljon. Onhan suurissa kanteleissakin valtavat jännitykset, mutta lopulta päädyin vakuuttamaan itseni soittimen kestävyydestä rakenneteknisillä laskelmilla. Insinöörillehän tuo ei tietenkään ollut homma eikä mikään. Toisen pulman muodostivat tuplakielten sijoittelu siten, että soitin olisi hyvän ulkonäön lisäksi myös käyttökelpoinen. Tämä ongelma ratkesi yksinkertaisesti rakentamalla nopea prototyyppiversio ja testaamalla sitä. Hyvän soittettavuuden lisäksi tuli varmistettua samalla todella kaunis sointi. Näistä tutkimuksista valaistuneena saatoin rakennusprojektin päätökseen loppukesästä 2017.

Oman käsityksen mukaan tämä on varta vasten ainoa tuplakielinen sähkökannel maailmassa, vaikkakin suuret konserttikanteleet voisi helposti virittää vastaavaan vireeseen. Soittimen valmistumisen jälkeen en ole kyennyt enää koskemaan vanhoihin yksikielisiin kanteleisiin. Matka uuden tuplakielisen kanssa on vasta alkamassa. Tosin yksi asia jäi vielä kaivelemaan mieltä - kuinka tuohon saisi ympättyä mukaan tremolo-kammen?


← Soittimen rakennuspiirustukset
Koko soittimen olemus oli niin ainutlaatuinen, että hyvät piirustukset ovat elinehto hankkeen onnistumiselle. Erityisesti kielien mahduttaminen lapaan ja mikrofonien asettelu olivat haastavia tehtäviä.
← Pähkinärunko muotoiltuna
Runko oikaistiin molemmin puolin käsijyrsimellä, koska työhön soveltuvaa tasohöylää ei ollut käytössä.
← Runko päältä
Runko valmiina kannen liimaukseen.
← Liimattu ja reunalistoitettu kansi
Kansi on halkaistu ja liimattu loimuvaahteralankusta, jolloin saadaan symmetrinen kansikuvio.
← Kaikukoppa alta
Kansi on vahvistettu poikittaisilla pähkinarimoilla. Lista muotoillaan hieman kaarevaksi, jotta kansi puristuu liimauksen aikana sitä vasten tiukasti. Huonosti liimattu tukirima voi säristä soiton aikana. Rimat estävät myös kannen halkeilun erityisesti kuivan talven aikana. Esimerkiksi ääniaukkojen reunoilla on tapana halkeilla vuosien kuluessa, jolloin ne kannattaa vahvistaa alapuolelta.
← Helmiäiskoristeet ja otemerkit
Sinivihreä helmiäinen on paua abalonea, kultainen ja valkoinen MOP:ia. Kaikki helmiäiset ovat aitoa luonnonmateriaalia. Leikattaessa on käytettävä ehdottomasti hengityssuojainta.
← Helmiäisten upotukset
Upotusten on tarkoitus osua A-D-F-A-kielten kohdalle. Tarkan mittailun jälkeen upotukset on jyristty Dremelillä ja siistitty skalpellilla
← Helmiäiset kannessa
Kohtalaisen siistit jyrsinnät, vaikka tarkemminkin olisi voinut vielä toimia. Helmiäiset liimataan epoksi-vaahterapöly-tahnalla. Epoksina on tärkeää muistaa käyttää täysin kovettuvaa ja hiottavaa epoksia.
← Prototyyppisoitin
Rakennushankkeen puolivälissä rupesin miettimään, että tätä kaksikielisyyden ideaa on pakko testata ennen kuin poraa varsinaisen soittimen lapaan virityskoneistojen reiät. Tässä vaiheessa oli vielä mahdollista kääntyä ja rakentaa tavallinen yksittäiskielinen, jos koko tuplakielisyys osoittautuu tekemättömäksi paikaksi.

Kahden intensiivisen työpäivän jälkeen olin saanut leppäpuisen prototyypin valmiiksi ja siihen kielet viriteltyä. Pelkkä demo-soitin kuulosti niin hyvältä ja erilaiselta, että vakuutuin idean mahtavuudesta.

← Prototyyppisoitin, avoin kaikukoppa
Demo-soitin oli ääneltään erittäin voimakas, päiden suuntaan aivoin kaikukoppa ilmeisesti vahvisti äänen todella tehokkaasti.
← Virityskoneistojen mittailua paikoilleen
Tämä vaihe kannattaa tehdä erittäin huolellisesti, paluuta ei ole.
← Valmis runko
Soitin valmiina pintakäsittelyyn.
← Helmiäisupotukset
Abalonesta mainittakoon, että materiaali on erittäin madonsyömää ja helmiäisessä on luonnostaan harmaita heikkousvyöhykkeitä. Muutama osa katkesi työstän aikana, mutta palat pystyi liimaamaan takaisin yhteen epoksin avulla.
← Petsattu kansi
Värjäys toteutettu mstanharmaalla, tumman ruskealla ja vaalean pähkinän sävyisellä spriipetsillä (Liberon).
← Lakkaustuet
Kaikki puuosat valmiina ruiskutettavaksi kaksikomponenttisella akryylilakalla.
← Toinen lakkapinta
Lakkauksen toteuttamisesta ja välihionnoista löytyy dataa kitaraprojektien puolelta. Tämä on mielestäni suurin yksittäinen työvaihe soitinten rakentamisessa. Lakkausprosessi saattaa kestää muutaman viikon riippuen säistä ja käytettävistä tiloista.
← Kannen helmiäiset
Spriipetseillä on tapana imeytyä voimakkaammin epoksi- ja liimatahroihin kuten helmiäisten ympärillä on käynyt. Tällä voi olla vaikutusta pintakäsittelyyn ja lopulliseen ulkonäköön.
← Kielletty alue
Kannattaa estää muiden ihmisten ja erityisesti lasten pääsy lakatulle soittimelle. Esimerkiksi paperilappu ja jämpti varoitusteksti ovat hyvä alku. Itse suosittelen vähintään munalukolla suljettua merikonttia.
← Valmis soitin
Näin suuren soittimen asentamisessa on jo päivän homma.






PÄIVITYKSET (FIN)
Taideaiheet päivitetty 15/4/18
Rakennusinsinöörien salatieteet päivitetty 15/4/18
Kaksoiskielinen sähkökannel 7/1/18
UPDATES (EN)
Aurora Borealis in a vodka bottle 9/11/14
Chili-terror: Pain in the arse 17/8/14


Fager-Fagerholm Prod since 2011