FFHOLM | KITARAT | SÄHKÖBASSO | KANTELEET | JOUHIKOT
TYÖKALUT | PIIRUSTUKSET | KITARAKAAPPI | KOKEILUJA


ERILAISIA KOKEILUJA

2006-2008


Sähköjouhikko
Lyyra
Viikinkilyyra
Shamaanirummut






SÄHKÖJOUHIKKO

Jousisoittimen ja sähkökitaran risteytys


On tällainenkin pitänyt rakentaa päästäkseen koittamaan, miltä jouhikko kuulostaa säröjen kanssa. Sähkökitaran tekniikka ja vielä otelautakin on ängetty tähän lyyran näköiseen häkkyrään. Lopputukosena totesin viimein, että pyörää ei kannata keksiä uudestaan, minkä jälkeen rupesin panostamaan pelkästään kitarapuoleen.


sähköjouhikko
KUVA 1: Otelaudallinen sähköjouhikko
sähköjouhikko
KUVA 2: Pohja ja virityskoneistot


Runko on leikattu yhdestä hondurasinmahonkilankusta, pultattu otelauta ja kaula ovat omenapuuta ja vaahteraa. Talla muodostuu kauniista omenapuun palasesta, joka on pultattu runkoon kiinni. Paras keksintö soittimessa on varmaankin juuri jämäkkä ja esteettinan talla, jota voisi käyttää kitaroissakin. Mikrofonina on keskitason kromikuorinen humbucker.

Kyllähän tästä enemmän sai jo irti kuin tavallisesta jouhikosta, mutta soittimen funktio on epäselvä. Soittamiseen vaaditaan kokemusta jousisoittimista, eikä otelaudasta saa minkäänlaista etua suhteessa kitaraan. Soitin muistuttaa toiminnaltaan ehkä eniten sähköviulua. Muotoilu on ihan nätti, mutta käyttöarvo on tuntematon.






LYYRA


viikinkilyyra
KUVA 3: Jonkin sorttinen lyyra

KUVA 4: Pohja


Tällä hyvin vanhalla projektilla haettiin enemmän uutta muotoilua, kuin mitään käytännöllisyyttä. Akustisissa soittimissa pitäisi muistaa panostaa ensisijaisesti sointiin, sillä sitä ei voi sähköisesti korjailla.


Runko on koivua ja aivan liian tiukassa olevat viritystapit vaahteraa. Kielet ovat lyhyet ja epämukavat soittaa ja kaikukopan tilavuus pieni. Ilman mitään perusteltua syytä on takakansi kiinnitetty ruuveilla. Pintakäsittelynä on viulunrakentajalta ostettu kirsikkasävytteinen spriilakka, jonka pinta tuntuu karhealta ja epätasaiselta. Työkoneina on käytetty ainostaan vannesahaa ja pylväsporakonetta, joten tällä kokeiluprojektilla oli sentään ainakin positiivinen vaikutus teknisiin taitoihin.






VIIKINKILYYRA


viikinkilyyra
KUVA 5: Viikinkilyyran prototyyppi


Aiemmista kokeiluista poiketen tässä on sen sijaan kerrassaan onnistunut soittopeli. Idea rakentamiseen lähti eräästä viikinkien soittimia käsittelevästä nettiartikkelista ja soittonäytteestä. Yksinkertaisemmillaan lyyra oli vain yhdestä puusta koverrettu kaikukoppa kahdella kädensijalla ja viritystappien lavalla. Sitä pystyi soittamaan kieliänäppäilemällä tai jousella. Tekniikka, johon itse tykästyin oli kuitenkin säestäminen plektralla toisen käden sulkiessa ei-soivia kieliä.

Omaan soittimeen lähdin hakemaan hieman puhuttelevampaa muotoa. Kaikukoppa olisi voinut olla tilavampikin, mutta mielestäni soittimen ulkönäkö oli tasapainoisimman näköinen, kun kädensijat ja kaikukoppa ovat suunnilleen yhtä pitkät. Kielimääräksi valitsin seitsemän, jonka alla ei mielestäni kannata mennä. Omenapuinen kielisilta on muotoiltu siten, että kolme kieltä on hieman muita korkeammalla, jolloin niiden soittaminen onnistuu myös jousella jouhikon soittotekniikkaa jäljitellen. Kielet oli punottu vahvasta siimasta, ja vire säädettiin oli H4:stä C-4:ään vasemmalta oikealle.

Rakenne muodostuu yhdestä kiilamaisesta koivulankusta, joka on ohuempi lapapäästään. Kaikukoppa ja kädensijan aukko on sahattu muotoonsa pistosahalla, jonka jälkeen koppa on liimattu umpeen molemmilta puolilta. Tallan kohdalla kannen alla kulkee tuki, joka jakaa värähtelyä kaikukoppaan ja vahvistaa rakennetta. Lapapäätä on vahivstettu kohtisuoraan runkopuun syitä vastaan liimatulla omenapuulevyllä. Viritystapit ovat tammea, vaikka vaahtera olisi kyseiseen hommaan parempi valinta. Kielet on sidottu toisesta päästä omenapuiseen tallaan, joka roikkuu narulla tallanastasta.

Kokeilu oli erittäin onnistunut ja käyttökelpoinen. 10-kielisyydellä, parannellulla kaikukopalla ja akustisen kitaran kielillä voisi saavuttaa edelleen lisää käyttöarvoa. Valitettavasti soitin otti jossain vaiheessa vauriota itseensä, sillä sen tallanaru katkesi, ja osat ovat yhtenä sotkuna jossain pajan syövereissä. Suosittelen kaikkia kokeilemaan, jolla on kiinnostusta yksinkertaiseen, mutta viihdyttävään projektiin.






SHAMAANIRUMMUT


Shamaanirumpu
KUVA 6: Shamaanirumpuja
Shamaanirumpu
KUVA 7: Rakennusvaiheet PDF


Viikinkilyyran tapaan perinteiset shamaanirummut ovat oma viihdyttävä joukkonsa. Ne koostuvat kehästä, jonka yli pingotetaan poron tai muun hirvieläimen raakavuota. Rumpupinta on usein koristeltu kansanperinneaiheisilla kuvioilla ja ennusmerkeillä. Koska en ole paremmin perehtynyt niiden kulttuurilliseen merkitykseen keskityn tässä ainoastaan rakentamiseen taivutustekniikalla.

Tätä varten kävin luvallisesti kaatamassa nuoren koivun, johon tasoitin karkeasti sähköiseillä käsihöylällä yhden lappeen. Tasaista pintaa vasten leikkasin rungosta sentin paksuisia lisuja sirkkelillä. Karkeasti sahatut lisut siistin vielä höylällä. Tässä hommassa auttaisi kovasti, jos käytössä on rakennussirkkeli ja jonkin sorttinen tasohöylä. Toisaalta homma onnistuu kyllä hikoilemallakin. Taivutus- ja rakennusprosessi on esitetty Kuvan 7 ohjeessa.

Projektit eivät kuitenkaan onnistuneet aivan nappiin. Vuosien aikana ensimmäinen kehä antoi periksi ja vääntyi mutkalle. Tästä viisastuneena voidaan arvella, että yli 500mm halkaisijaltaan olevan rummun kehäpaksuus olisi hyvä olla vähintään 8mm. Toinen rumpu taas ei kestänyt asunnon muuttoa, vaan sen limitetty liimasauma petti. Liimausta voidaan parantaa pidentämällä liimasaumaa, antamalla puun varmasti kuivua kunnolla ennen liimausta sekä vahvistamalla saumaa leikkausta kestävillä tapeilla, nauloilla tai niiteillä. Taivuttamalla rakennetut kehät ovat erittäin kovan rasituksen alla, jonka takia pitkäaikaiskestävyyteen vaaditaan suunnitelmallista työskentelyä.





PÄIVITYKSET (FIN)
Rakennusinsinöörien salatieteet päivitetty 19/8/17
Kitaraprojektin kerronta lisätty 14/2/17
Soitinpiirustuksia lisätty 19/1/17
UPDATES (EN)
Aurora Borealis in a vodka bottle 9/11/14
Chili-terror: Pain in the arse 17/8/14


Fager-Fagerholm Prod since 2011