FFHOLM | KITARAT | SÄHKÖBASSO | KANTELEET | JOUHIKOT
TYÖKALUT | PIIRUSTUKSET | KITARAKAAPPI | KOKEILUJA


PIENKANTELE

Johdatus soittimen anatomiaan ja rakentamisen perusteisiin


Kanteleen osat
Rakentaminen
Rakennusprojektit



Soitinrakentajilta voi täysikokoisen 5-kielisen kanteleen ostaa omakseen yleensä n. 100-150 eurolla. Kymmenenkielisen hinta taas on siitä kaksin kertainen. Materiaaleina kantele ei maksa juurikaan mitään, mutta kustannustehokas työnteko vaatii rutiineja sekä huolletut työkoneet.

Pienkanteleen voi kuitenkin kuka tahansa hieman teknisiä taitoja omaava henkilö valmistaa suhteellisen vaatimattomissa oloissa. Suositellut vähimmäistyökalut ovat porakone, käsihöylä, saha, talttoja, veitsiä, hiomakalustoa sekä tukeva höyläpenkki ja muutama puristin.

Tiivistetysti soittimen onnistumista arvioidaan seuraavilla asioilla:

  • Soitettavuus: Soittamisen helppouteen vaikuttaa kielien määrä ja niiden väliset etäisyydet ns. kielijako. Liian tiheässä olevia kieliä on etenkin aloittelijan hankala näppäillä tarkasti. Lyhyet kielet taas tuntuvat soitettaessa kireiltä, minkä takia on syytä suosia ohuempia ja pidempia kieliä.

  • Akustiset ominaisuudet: Muodostuvat kaikukopan paksuudesta, kansipinta-alasta, värinän siirtymisestä kielistä kaikupintoihin, käytettävistä puulajeista sekä kielien pituudesta.

  • Pysyminen vireessä: Laadukkaat virittimet ja niiden oikea asennus takaavat soittimen vireyden pitkänkin käytön aikana.

  • Huollettavuus: Kielet on voitava vaihtaa nopeasti soittimen päältä ilman, että esimerkiksi takakantea joutuu irrottamaan.

  • Hallitut muodonmuutokset: Kuivat rakennuspuut, rakenteiden vankkuus ja tukevat liitokset estävät ilmankosteuden ja lämpötilan muutoksista johtuvien haitallisten muodonmuutosten syntymistä. Myös kulutuskestävyys voidaan lukea tähän osioon, sillä suunnittelussa on huomioitava soittimen mahdolliset kuluvat osat. Rakentajan on ensitöikseen hankittava itselleen soitinrakennukseen soveltuvaa täysin kovettuvaa ryömimätöntä liimaa esim. Titebond Originalia. Erikeeperillä liimatut saumat, kun tuppaavat ajan kanssa hiljalleen "valumaan", vaikkei sitä uskoisikaan.


Kanteleen osat
KUVA 1: Kanteleen osat



KANTELEEN OSAT

A: NOUKKA
Rakenteellisesti merkityksetön lavan jatke, jonka tehtävä on pääasiassa esteettinen. Noukan muodosta riippuen siihen voidaan porata reikä, josta soittimen saa ripustettua esimerkiksi seinälle tai hihnaan. Toisaalta etenkin pitkänmallisesta noukasta soittaja saa hyvän otteen, mikäli kannelta soitetaan näppäilyn sijaan jousella.

B: LAPA
Lapa toimii virittimien tukevana alustana ja pitää osaltaan soitinta vireessä. Tämän vuoksi siltä vaaditaan korkeaa kovuutta, jäykkyyttä ja lujuutta halkeamista vastaan. Mikäli kantele valmistetaan yhdestä puusta, on lavan toimivuuden kannalta oleellista käyttää kovaa puuta, esimerkiksi koivua tai vaahteraa. Pehmeämpiä puita käytettäessä lapaan voidaan upottaa kovemmasta puusta valmistetut kiekot virittimen kohdalle. (ks. Jouhikko 2.)

Lavan pituus ja paksuus riippuvat käytettävistä virittimistä, sillä puisten viritystappien on mahduttava kokonaan piiloon sen alle. Metallitapit vaativat taas lavalta paksuutta, jolloin niitä ei välttämättä asenneta ollenkaan lavan alueelle. Virityskoneistoille sopiva lapapaksuus ja etäisyys lavan reunasta on n. 13-15mm. Muodolla on suuri vaikutus soittimen ilmeeseen, mutta ylisuurella lavalla voidaan hakea myös lisääntynyttä kansipinta-alaa.

C: VIRITYSTAPIT
Viritystapit ovat toimivan soittimen tärkein tekijä. Kanteleleessa voidaan käyttää puisia veistettyjä tai sorvattuja tappeja, teollisesti valmistettuja metallisia tappeja sekä erilaisia virityskoneistoja. Puiset tapit vaativat ympärilleen eniten tilaa ja asentamiseen tarvitaan kartiokalvainta (ts. tappipora), jonka voi ostaa ammattisoitinrakentajalta. Työkalu on myös mahdollista valmistaa itse >10mm poranterästä, mikäli rakentajalla on pääsy metallisorvaamoon. Puiset tapit valmistetaan aina kovista ja tiheäsyisistä puulejeista kuten vaahterasta tai pihlajasta, eikä niitä kyllästetä tai pintakästellä.

Metallisia viritystappeja en ole itse koskaan kokeillut, vaikka ne ovatkin hyvin yleisessä käytössä. Niiden asentaminen vaatii yleensä edellämainitun kaltaista kartionmuotoista poranterää.

Ehdottomasti helpoin, pitkäikäisin ja varmin vaihtoehto on panostaa kitaroissa käytettäviin virityskoneistoihin. Metalliset koneistot tosin lisäävät soittimen painoa ja nostavat rakentamiskustannuksia etenkin, jos kanteleessa on paljon kieliä. Hifistelijä valitsee kuitenkin soittimeensa hinnasta piittaamatta erittäin kevyet hiilikuituiset virityskoneistot.

D: KIELET
Pienkanteleessa on kieliä yleensä 5 tai 7..15. Kanteleisiin on tallan rakenteesta riippuen saatavilla laaja valikoima jouhi-, nylon-, teräs- ja hiilikuitukieliä. Soittimessa käytettävä vire määrää kielien pituuden, paksuuden ja tätä kautta soittimen ulkoiset mitat. Kielten onnistunut mitoitus, asettelu ja jako ovat tärkein tekijä kanteleen soitettavuuden kannalta.

Itse olen päätynyt sähkökitaran teräskieliin, jotka on helppo vaihtaa ja toimivat käämittyjen kitaramikrofonien kanssa. Sähkökitaroihin on saatavilla kattava valikoima eri paksuisia kieliä, joita on tietyissä liikkeissä myynnissä yksittäiskappaleina. Mikäli omassa kanteleessa käytettyjen teräskielien paksuudet ovat päässeet unohtumaan, on asia helposti tarkistettavissa etsimällä vastaava sävel kitaran otelaudasta. Kitaristikaverit auttavat tarvittaessa, mikäli kitara on soittimena täysin vieras.

E: KAIKUKOPPA JA ÄÄNIAUKKO
Kaikukoppa pitää huolen kanteleen akustisista ominaisuuksista. Kielten muodostama värähtely johdetaan runkoa pitkin kaikukopan pintoihin, jotka värähtelevät ääntä ympäristöön. Kannen alla on usein poikittaisia tukirimoja värähtelyn siirtymisen edistämiseksi (ks. Sähkökannel 2.). Kanteleet voivat olla joko täysin umpinaisia tai alta avoimia, jolloin vain kansi muodostaa kaikupinnan.

Kaikupintojen puut vaikuttavat akustisissa soittimissa suuresti äänen sävyyn. Kansissa on käytetty mitä erikoisimpia puita, mutta esimerkiksi leppä, koivu ja kuusi ovat perusratkaisuja. Itse olen tykästynyt lepän kauniiseen ja selkeään sointiin. Myös mahonngista olen saanut hyviä kokemuksia. Pohjana käytetään usein kestävämpiä puita, joista itse olen päätynyt vaahteraan. Kanteleen sointia voidaan vahvistaa nostamalla se pohjastaan tassujen varaan, jolloin koko kaikukoppa pääsee kunnolla värähtelemään.

Kannessa on usein yksi tai useampi ääniaukko, jonka tehtävä on lähinnä koristeellinen. Rakennettaessa sen paikkaa voi arvioida leikkaamalla mustasta kartongista ääniaukon muotoisen kappaleen ja siirtelemällä sitä kannen päällä.

F: VARRAS
Varras katkaisee kielien soivan pituuden. Kielet voidaan joko kiinnittää siihen tai vain johtaa sen yli ja kiinnittää nauloilla tallaan (ks. Kannel 8.). Näistä ehdottomasti parempana vaihtoehtona suosittelen jälkimmäistä. Kielien kiinnitys vartaaseen heikentää yleensä kanteleen sointia ja rajoittaa käytettävien kielien valikoimaa. Itse olen suosinut vartaan ja naulakiinnityksen yhteisrakennetta. Vartaana olen käyttänyt halkaisijaltaan 5mm pyöreää terästankoa. Autenttista ulkonäköä haettaessa voidaan käyttää myös suurta nelikulmaista naulaa, joka on kasteltu koneöljyssä ja poltettu mustaksi.

G: PONSI/TALLA
Talla toimii kielten tukevana kiinnityskohtana, joka liimataan yleensä erillisenä kappaleena kannen päälle. Puuna suosittelen käyttämään kovia puulajeja kuten vaahteraa tai koivua. Tallan alle voidaan piilottaa myös kovasta puusta tehty sydän, joka muodostaa todellisen alustan kielten kiinnitykselle tallan ja ponnen toimiessa lähinnä esteettisenä tekijänä. Itse olen päätynyt käyttämään kovapuusydämiä kaikissa soittimissa.

Ulokemainen ponsi taas antaa kanteleelle tyypillisen ulkonäkönsä. Ponsi voidaan muotoilla niin pitkäksi, että kanteletta voidaan soitettaessa pitää tukevasti reiden päällä. Pienessä soittimessa suuri ponsi antaa kuitenkin erikoisen ulkonäön.






RAKENTAMINEN

TAPA 1.


Aloittelijan on usein helpointa valmistaa 5-kielisen kanteleen runko yhdestä puusta. Työ alkaa leikkaamalla raakalankusta soittimen muotoinen kappale, joka muotoillaan kiilamaiseksi. Kaikukoppa koverretaan soittimen alapuolelta poistamalla ensin suurin osa ylimääräisestä puusta tulppaporalla. Loppu viimeistellään taltoilla ja veitsillä. Kovertaminen voidaan toteuttaa myös yläjyrsimellä ennen kiilaksi muotoilua.

Kaikukopan jälkeen muotoillaan lapa joko edellä mainitulla tekniikalla tai yksinkertaisesti sahaamalla lavan alapuolinen palikka irti. Ponsi leikataan erillisestä kappaleesta ja liimataan paikoilleen. Ponsi muotoillaan haluttuun muotoon ja sivuille porataan reiät varrasta varten. Loppuprojekti kuluukin virittimien parissa ja soittimen viimeistelyssä.

Soitin voidaan pintakäsitellä öljyillä vahoilla tai lakoilla. Mukavan säväyksen saa käyttämällä näiden alla spriipetsejä (kuultomaaleja), joita suoraan puupinnalle yhdistelemällä voidaan toteuttaa soittimen pinnoilla portaattomia sävyvaihteluita ja vahvistaa puun omaa luonnollista kuviota. Perinteisissä oppaissa mainitaan usein hautatervan käyttö väri- ja pintakäsittelyaineena, mutta menetelmällä ei saavuteta juuri muuta kuin vahva aromi.

Kanteleen rakentaminen
KUVA 2: Pienen kanteleen runko voidaan veistää yhdestä palasta



TAPA 2.


Rakennustaitojen ja resurssien kehittyessä on syytä alkaa koota kanteleensa useasta palasta. Näin saavutetaan vahvempia rakenteita, suurempia soittimia ja säätetään puuta. Ennen liimausta palat sovitetaan puristimilla toisiinsa ja niiden välille porataan halkaisijaltaan 2mm ohjurireikiä. Reikiin asetetaan teräsnaulat, joilla kappaleet saadaan kohdistettua ja ankkuroitua paikoilleen liimauksen aikana. Kappaleisiin kannattaa jättää sen verran ylimääräistä puuta, että liitokset voidaan helposti painaa kiinni puristimilla. Toisin sanoen toisiinsa nähden kaltevien pintojen yhteen puristaminen on hankalaa, jos puristimet eivät pysy paikoillaan.

Liimattu runko höylätään lopuksi kiilamaiseksi. Kannen alle asennetaan usein tukirimoija, joiden päälle kansilevy liimataan. Tämän jälkeen lapa sahataan muotoonsa ja kanteleen reunat siistitään. Muotoilussa suosittelen hyödyntämään yläjyrsinta, sillä jyrsitty pinta vaatii vähiten hiomista. Toisaalta rakentajalla on oltava riittävästi kokemusta jyrsimen käytöstä, jotta vältytään ikäviltä yllätyksiltä ja puun repeämisiltä.

Vaativa rakentaja voi pyrkiä peittämään liimaliitosten saumoja. Tämä voidaan suorittaa itseasiassa korostamalla liitoksia erivärisillä puulistoilla ja viiluilla. Esimerkiksi kannen ympärille voidaan asentaa koristeellinen puinen reunalista. Reunalistapuuna käytetään taipuisaa ja tiheäsyistä puuta, joka erottuu selkeästi runko- ja kansipuista. Itse olen suosinut kanteleissa katajaa.

Ison kanteleen rakentamisesta on julkaistu kirja nimeltä "Kanteleenrakennusopas" (Jussi Alakuha), joka on mahdollista hankkia suhteellisin pienin kustannuksin. Teos valottaa lisää paloista koottavan kanteleen rakenteista.

Kanteleen rakentaminen
KUVA 3: Suuremmat soittimet kannattaa rakentaa laatikkotekniikalla





RAKENNUSPROJEKTIT

Henkilökohtainen kehitys 2006-2009


Kanteleet on esitetty aikajärjestyksessä vanhimmasta uusimpaan, jolloin on mahdollista arvioida rakenteiden ja kykyjen kehittymistä. Onnekseni en ole koskaan joutunut heittämään hanskoja naulaan, sillä kaikki työt on aina onnistuttu saattamaan valmiiseen tilaan. Työtekniikoita ei käydä yksityiskohtaisesti läpi, mutta mikäli jokin asia jää askarruttamaan mieltä, niin kehotan kysymään rohkeasti.


Kuvia klikkaamalla avautuvat projektikohtaiset sivut.


KANTELE 1 KANNEL 1(2006)
  • Koivu
  • Koppa veistetty yhdestä palasta
  • 5-kieltä, viritystapit
  • Suljettu kotelo
  • Kansi koristeltu leikkauksin


KANTELE 2 KANNEL 2 (2006)
  • Koivu
  • Koppa veistetty yhdestä palasta
  • 5-kieltä, viritystapit
  • Suljettu kotelo


KANTELE 3 KANNEL 3 (2007)
  • Koivu
  • Koppa veistetty yhdestä palasta
  • 11-kieltä, viritystapit
  • Suljettu kotelo


KANTELE 4 KANNEL 4 (2007)
  • Koivu
  • Koppa veistetty yhdestä palasta
  • 16-kieltä, viritystapit
  • Suljettu kotelo


SÄHKÖKANTELE 1 SÄHKÖKANNEL 1 (2007)
  • Leppä, vaahtera, kataja
  • Koppa veistetty yhdestä palasta
  • 12-kieltä, virityskoneistot
  • Suljettu kotelo
  • 1-kelaiset mikrofonit + säätimet


KANTELE 5 KANNEL 5 (2007)
  • Koivu, vaahtera, kataja
  • Koppa rakennettu laatikkorakenteena
  • 14-kieltä, virityskoneistot
  • Suljettu kotelo
  • Suuri kaikutilavuus
  • Otemerkit kannessa


KANTELE 6 KANNEL 6 (2008)
  • Leppä, vaahtera, kataja
  • Koppa veistetty yhdestä palasta
  • 5-kieltä, viritystapit
  • Suljettu kotelo
  • Lyhyt skaalainen pikkukantele


KANTELE 7 KANNEL 7 (2008)
  • Hondurasinmahonki, koivu, kuusi
  • Koppa rakennettu laatikkorakenteena
  • 10-kieltä, viritystapit
  • Suljettu kotelo
  • Suuri lapapintala
  • Katajainen lapalista
  • Otemerkit kannessa


KANTELE 8 KANNEL 8 (2008)
  • Leppä, vaahtera, kuusi, mänty
  • Koppa rakennettu laatikkorakenteena
  • 12-kieltä, viritystapit
  • Suljettu kotelo
  • Otemerkit kannessa


KANTELE 9 KANNEL 9 (2008)
  • Koivu, vaahtera, kuusi
  • Koppa rakennettu laatikkorakenteena
  • 12-kieltä, viritystapit
  • Suljettu kotelo
  • Suuri lapapintala
  • Otemerkit kannessa


SÄHKÖKANTELE 2 SÄHKÖKANNEL 2 (2009)
  • Leppä, vaahtera, kataja
  • Koppa rakennettu laatikkorakenteena
  • 13-kieltä, virityskoneistot
  • Suljettu kotelo
  • Suuri kaikutilavuus
  • Mikrofoneina SD Hotrails -humbuckerit
  • Otemerkit kannessa


SÄHKÖKANTELE 3 SÄHKÖKANNEL 3 (2009)
  • Leppä, vaahtera, kataja
  • Koppa rakennettu laatikkorakenteena
  • 8-kieltä, virityskoneistot
  • Suljettu kotelo
  • Mikrofonina Shadow'n raidehumbucker
  • Otemerkit kannessa




PÄIVITYKSET (FIN)
Rakennusinsinöörien salatieteet päivitetty 19/8/17
Kitaraprojektin kerronta lisätty 14/2/17
Soitinpiirustuksia lisätty 19/1/17
UPDATES (EN)
Aurora Borealis in a vodka bottle 9/11/14
Chili-terror: Pain in the arse 17/8/14


Fager-Fagerholm Prod since 2011