|
|
BUNKER #2: Säteilyvaara
Artefakti ydintalven erämaasta (2013...2016)
| ← Bunker 2 -kitaran rakennuspiirustusket |
|
Rakennusprojekti alkoi piirustusten tulostamisella 1:1 mittakaanvaan. Itse olen tulostanut kuvat piirturilla, jolloin välttyy usean arkin teippaamiselta yhteen. Kuvat on ladattavissa Piirustukset-sivulta. Kyseessä oleva muoto on suunnittelemani hypridi Gibsonin ja Jacksonin valmistamista explorer-kitaroista. Mukana myös tujaus warrior-muotoa. | |
| ← Pohjapuiden liimasaumojen suoristamista |
|
Liimasaumojen tulee olla tiiviitä ja liimattavien pintojen täysin suoria toisiaan vasten. Parhaitenhan homma onnistuu tietysti vankalla tasojyrsimellä. Oma tasojyrsin soveltuu kuitenkin vain pintojen karkeaan oikaisuun, sillä halpa (n. 300 €) kone falskaa joka suuntaan niin, ettei mittatarkkaa tulosta voida saavuttaa. Tämän takia olen korvannut tasohöylän 100 % jyrsimellä, jolla onnistuu niin suurien pintojen tasoitus kuin liimasaumojen oikaisukin. Kuvassa jyrsimen ohjurina olen käyttänyt alumiinista kulmaprofiilia. | |
| ← Pohja- ja kansi on liimattu kasaan |
| Hondurasinmahongista valmistettu pohjapuu ja tervaleppäinen kansi ovat kasassa. Liimasaumat ovat tiiviitä. Liimana on käytetty ryömimätöntä Titebond Originalia, joka soveltuu näihin hommiin erittäin passelisti. Kansi- ja pohjalevy vaativat vielä oikaisun tasapaksuksi, ennen liimausta päällekkäin. | |
| ← Oikaistu pohja- ja kansilevy |
|
Levyt oikaisin niin ikään tasapaksuiksi jyrsimellä erillistä jyrsinpöytää apuna käyttäen. Jyrsinpöytä on erittäin hyödyllinen lisävaruste, sillä se soveltuu suurtenkin pintojen oikaisuun. Lisäksi jyrsin pohjapuuhun johtoreitit valmiiksi, mikä helpottaa suuresti sähköjen asentamista myöhemmin. Johtojen reititykset on esitetty rakennuspiirustuksissa. | |
| ← Runkopuiden liimaus |
| Tässä projektissa halusin testata, josko rungon liimasaumat saisi puristettua tiukasti yhteen ruuveilla. Huomasin, että pultit, aluslevyt ja mutterit sopivat tähän hommaan paremmin, koska puuruuvi alkaa helposti pöyrimään tyhjää kiristettäessä. Ihan hyvä kikka, jos puristimia ei ole tarpeeksi tai ne ovat varattuina muualla. Itse käytin kuitenkin lisänä puristimia. | |
| ← Rungon jyrsintä muotoonsa |
|
Liimauksen jälkeen piirsin rungon ääriviivat puuhun ja sahasin karkeasti enimmät ylimääräiset puut pois. Lopullisen muodon tein jyrsimellä käyttäen muotojiginä paksusta koivuvanerista muotoiltua mallia. Tarkan paikoillen mittailun jälkeen ruuvasin jigin runkoon kiinni tremolotallan ja kaulamikin kohdalta, sillä ruuvin reiät tulee noilta alueilta jyrsittyä muutenkin pois myöhemmin. Kopioin mallineen muodon jyrsimellä runkopuihin useassa kerroksessa ajaen. Liian nopea jyrsintä polttaa puuta ja repii syitä. Muodon kopioimisen jälkeen käänsin rungon ympäri ja ajoin kopioterällä rungon reunat loppuun takapuolelta. | |
| ← Otelaudan reunalistojen liimaus |
|
Otelaudan valmistelusta ei tässä projektissa ole ole kuvamateriaalia, mutta tavalliseen tapaani ostin uritetun ja höylätyn ebenpuisen otelauta-aihion paikalliselta soitinrakentajalta. Edellisestä rakennusprojektista viisastuneena liimaan reunalistat otelautaan aina ennen otelaudan liimausta kaula-aihioon. Aiemmassa Bunker 1-kitarassa olin ensin liimannut otelaudan kaulaan, minkä jälkeen jyrsin reunalistojen urat ja liimasin reunalistat paikoilleen. Hommastahan ei tullut yhtään mitään sillä muoviset reunalistat eivät suostuneet kiinnittymään eben-otelaudan kylkeen, ei asetonilla eikä epoksilla. En tiedä mikä meni vikaan, mutta samaa virhettä en halunnut enää uudestaan tehdä. Reunalistan liimaushan tapahtui siten, että teippasin raunalistan kevyesti paikoilleen n. 10 cm välein otelaudan kylkeen, minkä jälkeen vapautin listan toisen pään ja sivelin asetonissa liuotettua muovimassaa listan alle. Tiukka teippaus kauttaaltaan otelautaan kiinni ja sen jälkeen seuraavan 10 sentin kaistaleen liimaus. | |
| ← Reunalistat paikoillaan otelaudassa |
| Reunalistojen liimaus kannattaa aloittaa otelaudan päästä, jonne liimataan n. 5 cm pituinen listanpätkä. Tämän jälkeen pääty siistitään siten, että myös sivulistat voidaan liimata paikoilleen. Näin mahdolliset liimasaumat reunalistojen välillä näkyvät ainoastaan otelaudan päädystä, eikä välttämättä sieltäkään, mikäli liimaus on onnistunut tiiviisty ja siististi. Asetonimassalla on mukava ominaisuus tilkitä pienet epätarkkuudet miltei huomaamattomiksi. | |
| ← Nauhaurien putsausta |
| Ennen reunalistojen liimausta pitäisi muistaa syventää nauhauria sen verran, että urat ovat varmasti riittävän syvät myös otelautaprofiilin hiomisen jälkeen. Nauhaurien syventäminen jälkikäteen, kun osoittautui melkoiseksi askarteluksi. Lisäksi uria tukkinut asetonimössö piti kaivaa ylös. Tämän työvaiheen voisi varmaan välttää, jos täyttäisi urat etukäteen jonkinsorttisella väliaikaisellä täytteellä. | |
| ← Otelaudan liimauksen valmistelua |
| Kaularauta on sinetöity paikoilleen. Otelaudan liimaus on helppoa, kun puristaa otelaudan ensin kevyesti paikoilleen ja poraa satulan kohdalta pari ohjuritappia otelaudan läpi kaulaan. Hammastikut sopivat hommaan mainiosti. Tikkuja ei pidä porata kovin syvään, etteivät reiät tulisi näkyviin myöhemmin kaulan profiilia muotoillessa. | |
| ← Otelaudan reunalistat teipattu liimauksen ajaksi |
| Puhtaita reunalistoja ei kannata sotkea liimauksen yhteydessä. Muutenkin kaikki ylimääräinen liima kannattaa pyyhkäistä pois tahrimasta paikkoja. Kaularautaa ei myöskään tule upottaa liimaan. | |
| ← Otelaudan liimaus |
| Otelaudan päälle olen leikannut vihreästä vaahtomuovista kaistaleen, joka jakaa puristuksen tasaisesti koko laudan pinta-alalle. Vaahtomuovin päällä on teräsputkipalkki, jonka tehtävä on pitää kaula suorana liimauksen ajan. Puristimet tulee jakaa taisaisesti koko kaulan matkalle ja ne tulee kiristää vaiheittain molemmilta reunoilta keskelle. Mikäli puristimien asentamisen ja kiristämisen aloittaa keskeltä, voi kaula vääntyä liimatessa kuperaksi, koska vaahtomuovi vääntää tällöin kaulan kaulan molempia päitä mutkalle. | |
| ← Liimattu otelauta ja helmiäisestä leikatut merkit |
|
Otelautamerkit leikkasin kullanvärisestä helmiäislevystä Dremelillä. Helmiäispöly ärsyttää ikävästi silmiä, ihoa ja hengityselimiä, eli asianmukaista suojausta kannattaa tässä vaiheessa käyttää. Valmiit helmiäiset asettelin teipatun otelaudan päälle oikeisiin välikköihin ja piirtelin helmiäisten muodot teippien päälle. | |
| ← Otelautamerkit liimattuna paikoilleen kaksipuolisella teipillä |
| Otelautamerkkien ääriviivat voi helposti merkata terävällä veitsellä ebeniin. | |
| ← Otelautamerkkien ääriviivat näkyvissä |
| Teippien nyppimisen jälkeen viilletyt ääriviivat saa korostettua esimerkiksi vaalealla puupölyllä tai liidulla. | |
| ← Otelautamerkkien upotukset jyrsittynä |
| Otelautamerkkien syvennykset saa kätevästi jyrsittyä Dremelillä ja jyrsinistukalla. Lisävarusteen voi joko ostaa tai rakentaa itse. Kaikkea ei jyrsimellä saa kuitenkaan tehtyä, vaan loppu on veistettävä käsin esimerkiksi skalpellilla. Valmiit upotukset putsasin hammasharjalla. | |
| ← Otelautamerkkien liimaus |
| Liimaukseen tarvitaan otelautapuusta hiottua hienoa pölyä, täysin kovettuvaa epoksiliimaa sekä tikkuja, joilla otelautamerkkejä voi mallailla paikoilleen. Epoksiliima täytyy yleensä hankkia harrasteliikkeestä, sillä rautakauppaliimat jäävät yleensä elastisiksi. Liiman on oltava täysin kovettuvaa, jotta otelauta voidaan myöhemmin hioa muotoonsa ja kiillottaa. Epoksiliimana kannattaa käyttää noin 30 minuutissa kovettuvaa tuotetta, jotta merkkien asettelussa ei tule liian kiire. | |
| ← Eben-epoksimassalla liimatut helmiäiset |
|
Sekoitun puupölyä reilusti epoksiin niin että lopputuloksena syntyi mustaa tasapaksua tahnaa. Hieroin epoksimassan helmiäisten upotuksiin siten, että massa täytti varmasti kaikki nurkat ja kolot, minkä jälkeen tiputtelin helmiäiset paikoilleen. Helmiäisten asettelua piti vähän korjailla, minkä takia monimutkaisissa upotuksissa pikaepoksin käyttö ei ole kannattavaa. | |
| ← Siistitty otelauta |
| Kovettunut epoksi on hiottu pois. Tarkasta työskentelystä huolimatta helmiäisten ympärille jäi muutamia kuplia, jotka piti myöhemmin täyttää uudelleen. | |
| ← Työkalu sivudotsien poraamiseen |
|
Otelaudan kylkeen oli tarkoitus liimata mustat sivudotsit, mutta ensin oli merkeille poratta D=2 mm reiät. Näin tarkassa hommassa pienikin reiän sijaintipoikkeama näkyy selkeästi eli työhön oli syytä rakentaa erityinen työkalu. Pienillä poranterillä kun on taipumus vispata aika paljonkin eikä reikä synny aina täysin haluttuun kohtaan. Kuvan mukainen jigi kohdistetaan sivudotsin kohdalle ja puristetaan tasaiseksi hiottua otelautaa vasten. Pylväsporakoneella ja itse rakennetulla ohjurilla sain jokaisen reiän tarkalleen samaan linjaan. Tätä hommaa ei olisi voinut enää suorittaa otelaudan radiuksen hionnan jälkeen. | |
| ← Sivudotsien liimaus |
| Sivudotsin leikkasin mustasta muovitangosta. Liimana käytin reunalistasta ja asetonista sekoitettua massaa. | |
| ← Otelauta hiottu radiukseen ja kaula liitetty runkoon |
|
Otelaudan hiomiseen käytin itserakennettua radiusblokkia. Kaulaliitoksen tein samalla tavalla kuin Bunker-1 kitarassa. | |
| ← Messinkihelojen vanhentamista emäksisessä liuoksessa |
| Kitaraan oli tarkoitus kiinnittää messingistä naputeltuja kulmarautoja, joiden patinoitumista pyrin nopeuttamaan kotikemistin kikkailuilla. | |
| ← Runkoon on juuri porattu jakkireiät |
| Toinen rei'istä on signaalin ulostulo, toinen taas 9V DC virtajakki. | |
| ← Messinkinen jakkilevy |
| Jakkeja varten työstin messingistä nätin jakkilevyn. | |
| ← Messinkihelojen sarja |
| Nämä kaikki oli tarkoitus kiinnittää valmiiseen kitaraan. | |
| ← Kitaran osat levällään |
| Lukuunottamatta ostettua hardwarea ja sähköjä yms tässä on kaikki kitaraa varten rakennetut osaset. | |
| ← Elektroniikan komponentteja |
| Tähän kitaraan oli tarkoitus rakentaa sisään astetta järeämpi säröefekti ja tonen esivahvistin. Hommaa varten opiskelin aika paljon efektirakentamisen perusteita ja rankalla puurtamisella pääsin viimein tähänkin maailmaan sisään. | |
| ← Kitara testikoottuna, mutta keskeneräinen |
| Jäljellä oli vielä ainakin elektroniikan asentamista, rosterinauhojen upottamista ja kaulaprofiilin muotoilua. | |
| ← Vasen alasarvi |
| Alasarveen oli tarkoitus asentaa sekundäärivirtalähde oli kaksi +9V paristoa. | |
| ← Keskeneräinen kaula |
| Homma on jo erittäin pitkällä, mutta paljon on vielä kesken. | |
| ← Kitara takaa |
| Tällä kertaa olin päättänyt jättää tremolo-ontelon paljaaksi, sillä aikomuksenan oli käyttää Sure-Clawia tremolojousten kannakkeena. Eli ulkonäöstä oli tulossa sen verran siisti, että ei ollut mitään syytä piilotella tremolo-jousistoa. | |
| ← Hondurasinmahonkitausta |
| Kuvasta puuttuu kaulan kiinnitysholkit ja -pultit. Tarkasti tehty kaulaliitos on tiukka ja pysyy jämäkästi paikoillaan ilman pulttejakin. | |
| ← Rungon viisteet |
| Viisteiden ansiosta kitarasti tuli ergonominen soittaa ja ulottuma alaväliköillekin oli vaivaton. | |
| ← Lapa takaa |
| Virityskoneistojen reiät ovat vielä poraamatta. | |
| ← Lapa päältä |
| Lapamalli oli mukaelma soitinrakentaja Ken Lawrencen käyttämästä mallista. | |
| ← Hahmotelma pintakäsittelystä |
| Ja suurinpiirtein tälläinenhan siitä olikin tulossa. | |
| ← Rosterinauhojen asentamista |
| Otelautanauhoista piti napsaista päistä pala jalkaa pois, jotta sain asennettua nauhat reunalistoitettuun otelautaan. Rosterinauhat vaativat normaaleja nauhoja enemmän työstöä, mutta toisaalta kestävätpähän sitten kauemmin rässin soittoa. | |
| ← Hiekkapuhallettu kromi-hardware |
| Moni kitaristi ja rakentaja varmaan kiljuu nähdessään, kuinka tuhosin 500 €:n arvosta Schallerin ja Seymour Duncanin kalliita osia. | |
| ← Kovia kokenut hardware |
| Kyllä tälläisen kanssa kehtaa rässiä, kun ei tarvitse enää pelätä ulkonäön puolesta. | |
| ← Virityskoneistot ja lukkosatula lavassa |
| Veistelin myös kaularaudan luukun aikani kuluksi. | |
| ← Elektroniikan mallailua paikoilleen |
| Kytkimien ja säätövastusten asettelu oli tarkkaa sovittamista. | |
| ← Elektroniikan kytkimet paikoillaan |
| Huomatkaa tyylikäs virta-avain. | |
| ← Elektroniikan ontelo |
| Sähköjen ontelu kannattaa jyrsiä mahdollisimman suureksi, koska näin saadaan hieman vähennettyä kitaran painoa ja juotoksille jää riittävästi tilaa. Myös oikosulkujen riski pienenee huomattavasti. | |
| ← Osat odottamassa pintakäsittelyä |
| Rankan hionnan (Grid 80-120-180-240-400-600) jälkeen pääsin viimein valmistelemaan pintakäsittelyä. | |
| ← Petsatut osat valmiina lakkaukseen |
| Liberonin spriipetseillä on helppo tuottaa patinoitunut ulkonäkö. Petsiä voi myös hioa hieman pois kohdista, joiden voisi kuvitella kuluvan ensimmäisenä. | |
| ← Ensimmäinen lakkakerros |
| Lakkauksen päätin suorittaa Spies & Heckerin 2-komponenttisilla akryylilakoilla. En halunnut kitaraan liian kiiltävää pintaa, vaan sekoitin kirkaslakan sekaan puolet mattalakkaa, joka hillitsi liian iloista ulkonäköä. | |
| ← Ensimmäinen välihionta |
| Lakkapinta on hiottu tasaiseksi ja karhennettu seuraavaa käsittelykertaa varten. Hionta-lakkaus-kertoja suoritin varmaan sellaisen 8 kertaa, koska välissä piti suorittaa peittomaalaustakin. | |
| ← Mahongin lakkaaminen on haastavaa |
|
Tästä näkee kuinka avosyisen puun lakkaaminen aiheuttaa helposti kuplia hyytyneeseen lakkapintaan. Lakkaus pitäisi suorittaa tasaisessa lämpötilassa siten ettei puu pääse missään tapauksessa lämpenemään ja "puhaltamaan" ilmaa ulos syistään. Käytännössä kesäiltana ulkona lakattaessa pitäisi kitara jättää ulos kuivumaan, koska sisälle tuominen usein nostaa soittimen lämpötilaa ja lakkapinta kärsii. Kuplien hionta tasaiseksi on vaikeaa, koska yleensä tulee samalla puhkaistua lakkapinta puuhun asti, mikä jättää selkeän jäljen lopputulokseen. Tässä projetktissa asialla ei tosin ollut väliä. Mitä törkeämmän näköinen soittimesta tulisi, sen sielukkaampi. Tosin kuplat hion kaikki pois, sillä ne eivät kuulu laadukkaaseen lopputulokseen. | |
| ← Lakattuja osia |
| Nyt ollaan jo todella pitkällä. | |
| ← Lakkaukseen tarvittavat ainekset |
| Tinneriä kannattaa varata reilusti, sillä ruiskujen ja astioiden putsaaminen vaatii paljon liuotinta. | |
| ← Eräänlainen tuikku-LED-kytkentä |
| Halusin sisällyttää kitaran etusäleikköön tuikkivan varoitusvalon, joka sykkii kun virrat ja efektit ovat päällä. Vilkkuvalon tekeminen oli helppo selvittää, mutta aavemaisesti syttyvä ja sammuva ns. tuikkiva LED vaati enemmän miettimistä. | |
| ← Tuikkiva LED-kytkentä rakennettuna piirilevylle |
| Piirilevyn rakensin nauhakuparoidusta koekytkentälevystä. Kytkentä tarvitsi toimiakseen mm. NE555-ajastin piirin, jolla pystyy tekemään kaikenlaisia mielenkiintoisia elektroniikan sovellutuksia. | |
| ← Lisää kuplia mahongissa |
| Kuplien lakkaaminen ja tasoittaminen on hidasta työtä. Puhki hiotulla lakkapinnalla on taipumus kuplia yhä uudelleen. | |
| ← Viimeinen lakkapinta rungossa |
| Vielä oli jälkellä hieman hiomista ja kiillottamista. | |
| ← Säröefektin piirilevy |
| Säröksi olin valinnut Mark Hammerin Chaos-särön, joka koekytkennässä osoittautui aika munakkaaksi rässisäröksi. Perään lisäsin vielä Big Muff Pin pohjalta parannellun tone-boosterin, jolla sai luotua hyvin monipuolisia soundeja. | |
| ← Koekytkentälevy |
| Testailin erilaisia efektejä koekytkentälevyllä ja vaihtelin komponentteja oman maun mukaan. Minusta kannattaa ehdottomasti rakentaa kytkentäkaaviot ensin koekytkentälevylle ennen lopullisen piirilevyn juottamista. | |
...Ja vuonna 2016 Säteilyvaara viimein valmistui juuri sopivasti taidenäyttelyä varten...
| |
 |
 |
 |
 |
|
|
PÄIVITYKSET (FIN)
Taideaiheet päivitetty 15/4/18 Rakennusinsinöörien salatieteet päivitetty 15/4/18 Kaksoiskielinen sähkökannel 7/1/18 |
UPDATES (EN)
Aurora Borealis in a vodka bottle 9/11/14 Chili-terror: Pain in the arse 17/8/14 |
|
Fager-Fagerholm Prod since 2011 | |