FFHOLM | KITARAT | SÄHKÖBASSO | KANTELEET | JOUHIKOT
TYÖKALUT | PIIRUSTUKSET | KITARAKAAPPI | KOKEILUJA


KELLY #2

Elämäni suuri rakkaus sekä kitaroissa että yleisesti (2009-)


Valmis runko, leppäkänsi ← Valmis runko, leppäkänsi
Kolmannen sähkökitaran kohdalla oli jo erityisen kova yritys selvitä kommelluksitta ja toteuttaa kaikin puolin virheetön soitin. Ensimmäistä kertaa piirsin AutoCAD:llä -rakennuspiirustukset, joita seuraamalla vältettiinkin monet ongelmat.

Kannen puolelle upotin vielä reunalistaksi katajasta sahattuja rimat, jotka on muovisiin reunalistoihin verrattuna huomattavasti helpommat liimata pitävästi paikoilleen.

Pähkinäpohja ← Pähkinäpohja
Runkopuiksi valitsin lepän kanteen ja pähkinän pohjaan. Pidän lepästä soitinpuuna todella paljon sen kauniin luonnollisen ulkonäön, helpon työstettävyyden ja värjättävyyden takia. Kitaran kannessa on myös hennot loimut, joita lepässä esiintyy kohtuullisen usein. Pohjapuuksi halusin sen sijaan jotain kovempaa ja kulutusta paremmin kestävää puuta. Pähkinä oli täysin uusi kokemus, mutta siitä tuli kerta heitolla yksi suosikkimateriaaleistani tasalaatuisuuden, kovuuden ja hyvän työstettävyyden takia.

Huomatkaa 9V-patterin sijoittaminen tremolon taakse. Minusta on turha jyrsiä patterille omaa onteloaan, kun sen voi sijoittaa johonkin muista pakollisista jyrsinnöistä.

Valmis kitara ← Valmis kitara
Pintakäsittely on tehty suoraan puulle levitetyillä spriipetseillä ja kaksikomponenttisellä ruiskutettavalla akryylilakalla. Suosin ehdottomasti petsausta suoraan käsittelemättömälle puupinnalle, sillä värjäys korostaa puun luonnollisia kuvioita eikä pohjalakan päälle voi petsiä voi edes käsin levittää. Usein internetin rakennusohjeissa käsketään laittamaan muutamat kerrokset pohjalakkaa ennen värjäystä, mutta kyseinen menetelmä tuottaa epäluonnollisen tasavärisen lopputuloksen. Avosyinen puu tulisi muistaa filleröidä ja hioa ennen minkäänlaista pintakäsittelyä, sillä muuten saa varautua ylimääräisiin lakkakerroksiin ja välihiontoihin.
Kiillotettu kansi ← Kiillotettu kansi
Tästä kuvasta näkee mukavasti, kuinka suoraan puulle levitetty petsi on luonnollisesti korostanut puun syykuviota. Lakkaus tulee ehdottomasti suorittaa tasaisessa tai laskevassa lämpötilassa. Kuumana kesäpäivänä ulkona työskenneltäessä puuosat lämpenevät ja "puhaltavat" ilmaa ulos syistänsä. Aluksi tasaiselta ja nätiltä näyttävä lakkapinta voi kymmenen minuutin kuluttua olla kuplinut aivan pilalle, mikäli olosuhteisiin ei kiinnitetä huomiota.
Ken Lawrence -tyylinen lapa ← Ken Lawrence -tyylinen lapa
Virityskoneistojen sopiminen lapaan voi tuottaa yllätyksiä. Tässä tapauksessa suuret Groverin koneistot sai todella tarkkaan asetella paikoilleen, ennen reikien poraamista.
Pähkinästä ja visakoivusta liimattu kaularaudan luukku ← Pähkinästä ja visakoivusta liimattu kaularaudan luukku
Usein sanotaan, että vaahteraa ei voi petsata, mutta ihan hyvin se näin pienissä kohteissa toimii. Petsi ei imeydy tiiviiseen puuhun, vaan kuivuu pintaan ohueksi kerrokseksi. Väri voi edelleen syventää taputtelemalla lisää petsiä kuivuneeseen pintaan. Lakattaessa petsi liukenee ja sekoittuu lakkakerrokseen. Ensimmäisen lakkakerroksen tulisi olla sen verran ohut ja juokseva, että se imeytyy kauttaaltaan puuhun, mutta ei kuitenkaan valu reunoilta ja kulmista, joihin lakkaa ruiskuttaa helposti liikaa. Valuessaan lakka liuottaa (tiiviin puun päältä) petsin mukaansa ja jättää ikäviä valumajälkiä.

Eli lyhyesti vaahteraa voi petsata, mutta lakkauksen kanssa pitää olla erittäin varovainen.

Grover Rotomatics -virityskoneistot ← Grover Rotomatics -virityskoneistot
Vaahterakaula on rakennettu kahdesta kappaleesta ns. scarf jointilla, eli lapa on liimattu kaulaan erikseen, mikä näkyy ohuena liimarantuna lavan takana. Kyseisen liimasauman voisi piilottaa korostamalla saumaa selvästi erottuvalla puuviilulla.
Kupukansi ← Kupukansi
Kelly kupukannella ja reunalistoilla on minusta aika luksusta.
Viimeinen testikokoaminen ennen pintakäsittelyä ← Viimeinen testikokoaminen ennen pintakäsittelyä
Tästä näkee hieman niitä kannen kevyitä loimuja, mutta eipä tästä nyt ollut muutenkaan tarkoitus tehdä mielikuvaa mainospostikortista ja Lapin revontulista.
Kitara takaa ← Kitara takaa
Tremolo-ontelon luukussa oleva valkoinen viiva on ebenista ja visakoivurimoista koottu koristeellinen yksityiskohta, johon on polttokynällä kirjattu rakennusvuosi ja signeeraus. Todellinen syy tämän yksityiskohdan tekemiseen oli jyrsinonnettomuus, jossa luukkuun tuli repäistyä ikävä reikä. Koska puutakaan ei enää riittänyt uuteen luukkuun, piti jälki jotenkin paikata korostamalla sitä.
Soittokunnossa ← Soittokunnossa
Oikeasti kaularaudan luukku kannattaa kiinnittää paikoilleen vasta muutaman kuukauden päästä aikaisintaan, kun kaula on elänyt sen minkä se kielien jännityksestä elää ja säädöt on lopullisesti asettuneet kohdilleen.
Näkymä oikealta ← Näkymä oikealta
Tallaksi ei ole valittu mitään vähempää kuin saksalainen alkuperäinen Floyd Rose. Uusavuttomat kitaristin kutaleet haukkuvat sitä hevi-teinien symboliksi siksi, kun eivät osaa sitä säätää paikoilleen, mutta onhan tuo nyt paras tremolo-talla, minkä kitaraansa vaan voi asentaa.
Näkymä vasemmalta ← Näkymä vasemmalta (Duh?)
Mikrofoneina on Seymoyr Duncanin Black Outs -aktiivihumbuckerit, jotka vaativat kaverikseen 9V-patterin. Itse en ole juurikaan huomannut eroa laadukkaisiin passiivihumppareihin, mutta ei näistä todellakaan mitään valittamista ole. Onhan nämä nyt paremmat, kuin geneeriset EMG:n aktiivit, jotka tulevat jokaisen tehdasvalmisteisen kirveen mukana.
Valmis kansi viimeisen kerran ← Valmis kansi viimeisen kerran
Kun nyt tuhlauslinjalle oli muutenkin lähdetty, niin en raaskinut soittimeen mitään tavanomaisia potentiometrin nuppeja laittaa. Thomannilta ostetut Q-partsin kelttisolmukkein koristeldut nupit antavat soittimelle viimeisen arvokkaan silauksen.
Lakattu pähkinäpohja ← Lakattu pähkinäpohja
Kaulaliitos on toteutettu neljällä puuruuvilla ja kaulalevyllä. Tämä ei ole oikein suosikkiratkaisuni, koska se on korkeimpien välikköjen soitettavuuden kannalta vähän epäkäytännöllinen ja ruma muutenkin. Seuraavan kerran, kun joskus kaula tarvitsee huollon takia irroittaa, asennan siihen rampamuhvit ja koneruuvit, joilla saa entistä tiukemman pulttiliitoksen. Soitin toimii kuitenkin nyt jo moitteettomasti, eli ei kannata lähteä korjaamaan sitä, mikä ei ole rikki.
Kupupohja ← Kupupohja
Kuten kannen muotoilussa, suosin pohjankin veistämistä kuperaksi. Tasapaksut soittimet ovat vain rumia ja epäergonomisia.







PÄIVITYKSET (FIN)
Rakennusinsinöörien salatieteet päivitetty 19/8/17
Kitaraprojektin kerronta lisätty 14/2/17
Soitinpiirustuksia lisätty 19/1/17
UPDATES (EN)
Aurora Borealis in a vodka bottle 9/11/14
Chili-terror: Pain in the arse 17/8/14


Fager-Fagerholm Prod since 2011